Monday, February 6, 2006

Onko tää tottakaan?

Miten voi olla niin saatanan vaikea päästä yli jostain vanhasta? Jos ajattelen sitä kun seurustelimme niin alkaa vaan surettaa. En pysty puhumaan hänen nykyiselleen edes kauan ennen kun ajattelen menneisyyttä. Sit alkaa surettaa ja sit vituttamaan. Miten voi olla niin vaikeaa vaikka on luullut vihaavansa sitä ihmistä? Luulen edelleen niin. Mutta onko se sitten oikeasti vihaa jos alkaa surettaa kun ajattelee menneisyyttä? Perkele ku tulee näitä vittumaisia ajatus puuskia kun alkaa sitä ajattelemaan. Normaalisti pystyy olla ihan normaalisti vihaten sitä ihmistä. Mutta ei välillä. Perkele. Ja silti tiedän sen että en ikinä häntä ottaisi takaisin. En kestäisi häntä enää. Ehkä se hylkääminen vaan surettaa siinä. Niin. Hylkääminen. Se ei ole ikinä mukavaa. Se sen on pakko olla. Koska en tosiaan kestä sitä ihmistä.

No comments: